Omaelämäkerrallisia sarjakuvia Kristillisellä opistolla

Näkymättömät-hanke on heräillyt ansaitulta kesätauolta ja palannut töihin kirpakkaan syksyyn. Jyväskylän osatoteuttajat ehtivät jo järjestää ensimmäisen sarjakuvatyöpajakokonaisuuden – tällä kertaa paikkana oli Jyväskylän Kristillinen Opisto. Elo-syyskuun aikana toteutettu 25 tunnin mittainen, intensiivisen pitkiin päiviin pujotettu kurssi tarjosi nuorille sarjakuvan kerronnallisia keinoja itseilmaisuun. Omaelämäkerrallisen kurssin aikana syntyi niin omakuvia, pieniä ärsytyksen aiheita kuin myös hieman pidempää projektia.

Oman tyylin hakeminen ja vapaus tehdä siten, mikä tuntui hyvältä, nousivat tärkeiksi tavoiksi työskennellä. Menneisyyden pohtiminen oli paikoitellen haikeaa, mutta myös terapeuttista. Välillä inspiraatiota piti hakea, välillä se rynnisti tuulispäänä paikalle ja unohti ajankulun.

Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joskus se tarvitsee tekstiä tuekseen.

Menneisyys ja nykyisyys - ikäeroa viisi vuotta. © Tarsa Tuittunen.

Menneisyys ja nykyisyys – ikäeroa viisi vuotta. © Tarsa Tuittunen.

#Runoselfiestä sarjakuvaksi. © Tarsa Tuittunen

#Runoselfiestä sarjakuvaksi. © Tarsa Tuittunen

Supersankarin parantavat kädet. © Seija Koikkalainen

Supersankarin parantavat kädet. © Seija Koikkalainen

Supersankari tekee superpuhdasta jälkeä. © Raaja

Supersankari tekee superpuhdasta jälkeä. © Raaja

Pienen kanan ketutus. © Raaja

Pienen kanan ketutus. © Raaja

Kuvapareja ja siirtymiä

Sarjakuvatutkijoiden keskuudessa on edelleen jonkin verran erimielisyyksiä siitä, onko yhden ruudun ”sarjakuva” oikeastaan sarjakuva, koska ilmaisumuoto vaatii sarjallisuutta. Kahdesta peräkkäisestä, toisiinsa suhteessa olevasta ruudusta ollaan kuitenkin yhtä mieltä. Näkymättömät-hankkeen sarjakuvatyöpajoissa on tehty erilaisia kuva- ja ruutupareja niin tuntien pääharjoituksena kuin myös pieninä orientaatiotehtävinä. Olen koonnut tähän postaukseen joitakin esimerkkejä erilaisista kuvapareista ja niiden välisistä siirtymisistä. Jotkin työt liittyvät aiemmin esiteltyihin tehtävänantoihin, toiset ovat viimeisimmältä, kurssin päättäneeltä kerralta.

© Kaisa Nikku

© Kaisa Nikku

Ensimmäinen kotitehtävä oli kuvata menneisyyden itse viisi vuotta sitten ja tämänhetkinen minä. Näistä tehtiin kuvapareja, jotka olivat suhteessa keskenään tekijän valitsemalla tavalla.

© Kaisa Nikku

© Kaisa Nikku

Toisen ryhmän kanssa kokeilimme myös seitsemän kuolemansynnin ja neljän kardinaalihyveen muokkaamista kuvapareiksi. Tehtävänannon idea oli luoda nimenomaan ruutupari, jossa personoidut hahmot ylittävät ruudun reunoja.

© Matzy

© Matzy

Viimeisen, kurssin päättäneen tapaamisen alkuun annoin jokaisen valita pöydällä olevista DiXit-korteista sen, joka eniten siinä hetkessä viehättää, ja piirtää kuvalle valitsemallaan tavalla pari. Yllä olevassa kuvassa on nimimerkki Matzyn piirtämä lyijykynämies, joka syntyi pariksi paperista kootulle miehelle.

DiXit-kortit inspiroivat sarjakuvapajailijoita sekä symboliseen siirtymään kortin ja piirroksen välillä että ajallisen jatkumon hahmotteluun, kuten alla olevista esimerkeistä voi huomata.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Naamioiden symboliikkaa.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Muurahainen päihittää kilpailijansa.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Putoamisen päätös.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Mitä munista syntyykään?

Erilaiset kuvakortit ovat äärimmäisen hyviä inspiraationlähteitä niin piirtämiseen kuin kirjoittamiseen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Runosta luonnonilmiöksi

Toinen Näkymättömät-hankkeen sarjakuvatyöpajoista oli hiihtoloman ajan tauolla, mikä mahdollisti itsenäisen työskentelyn ja pienen kotitehtävän. Tehtävänantona oli ”Mikä luonnonilmiö olisit?”, jonka pohjalta nuoret kirjoittivat japanilaista runoutta: valittavana oli lyhyempi haiku tai hieman pidempi tanka-runo. Nämä runomitat ovat siitä kiitollisia, että niiden sallittu tavumäärä toimii oivana rajoittimena: rajat antavat turvaa ja samalla pakottavat pohtimaan synonyymeja ja kiertoilmauksia, jotta haluttu ilmaisu saadaan mahtumaan annetun tavurajan sisälle.

Runojen pohjalta työstettiin sitten niin sanottu ”splash page” eli koko sivun ruutu vapaavalintaisella tyylillä, mutta niin, että runo sovitettiin osaksi ruudun sommittelua. Ja tällaisia luonnonilmiöitä sarjakuvapajassa esiintyi:

© Emmi Uusitalo

© Emmi Uusitalo

© Kaisa Nikku

© Kaisa Nikku

© Matzy

© Matzy

Elämän pienet ärsyttävyydet

Kaikkia meitä ärsyttää välillä jokin asia. Se voi olla jokin konkreettinen seikka, kuten kipeä selkä, tai jotain täysin abstraktia, jota onkin paljon haastavampi kuvata sanoin tai kuvin. Miten piirrät stressin tai laiskuuden?

Sarjakuvatyöpajoissa personoitiin tällä hetkellä ärsyttäviä asioita. Ideat konkretisoituivat paperille muun muassa seuraavasti:

© Matzy

© Matzy