Kaikkia meitä ärsyttää välillä jokin asia. Se voi olla jokin konkreettinen seikka, kuten kipeä selkä, tai jotain täysin abstraktia, jota onkin paljon haastavampi kuvata sanoin tai kuvin. Miten piirrät stressin tai laiskuuden?
Sarjakuvatyöpajoissa personoitiin tällä hetkellä ärsyttäviä asioita. Ideat konkretisoituivat paperille muun muassa seuraavasti:
© Matzy
Sarjakuvablogit taipuvat myös kirjoiksi
Näkymättömät-hankkeen ensimmäinen sarjakuvatyöpaja starttasi Korpilahden Alkio-opiston tiloissa tammikuun kolmannella viikolla. Heti seuraavalla viikolla toinen työpaja pyörähti hienon markkinoinnin tuloksena käyntiin Jyväskylän Veturitalleilla. Kummallekin kurssille oli ilmoittautunut pieni ja tiivis joukko sarjakuvista kiinnostuneita eri-ikäisiä nuoria, jotka pääsivät aloittelemaan orientoivilla piirustusharjoituksilla sekä tutustumaan paremmin projektiin, johon he osallistuvat aina maaliskuun puoliväliin saakka.
Sarjakuvatyöpajojen tavoitteena on antaa nuorille työkaluja omaan luovaan ilmaisuun, jossa kuva ja sana yhdistyvät. Tehtävät ovat omaelämäkerrallisia ja rohkaisevat kokeilemaan oman tarinan kertomista sarjakuvan keinoin. Kummallakin kurssilla ohjataan myös itsenäiseen työskentelyyn, minkä tarkoituksena on antaa nuoren piirtää lyhyiden harjoitusten lisäksi laajempi sarjakuvakokonaisuus vapaavalintaisesta aiheesta.
Teemoiksi olen näille hankkeen ensimmäisille työpajoille koonnut erilaisia identiteettiä ja omaa minuutta pohdiskelevia tehtäviä. Lisäksi nuoret pääsevät esittelemään omia vahvuusalueitaan sarjakuvan keinoin. Jokainen tapaamiskerta päättyy kommenttikierrokseen, jossa esitellään päivän tuotosta sen verran kuin tuntuu hyvältä ja kerrotaan, mikä on päivän fiilis Aku Ankan ilmekorttien avulla. (Kortit ovat valtavan suosittuja myös lasten keskuudessa. Olen askarrellut ne Aku Ankasta tulleen julisteen pohjalta.)
Toivon, että piakkoin tämä blogi pääsee itse asiaan eli esittelemään nuorten tuotoksia ihan julkisesti. Sehän tämän hankkeen tarkoituskin on. Sitä odotellessa kirjoittelen tänne hieman yleisiä kuulumisia sarjakuvapajojen saralta. Muutama sananen omaelämäkerrallisista sarjakuvista sekä esimerkkejä sarjakuvan kerronnan keinoista saattaisi kiinnostaa muitakin lukijoita.
Monen ilmeen ja tunteen Aku.
Internet ja digiaika ovat tuoneet meidät kaikki lähemmäs toisiamme sekä hyvässä että pahassa. Ne ovat mahdollistaneet omien kokemusten jakamisen, samanhenkisten ihmisten verkostoitumisen, vertaistuen ja oman osaamisen esittelyn – myös nimettömyyden ja ja nimimerkin takaa. Sarjakuvabloggaaminen on tästä erittäin hyvä esimerkki. Joka viikko valtava määrä nuoria klikkaa lähetä-nappia ja postaa uusimman tuotoksensa, uusimman sarjakuvansa julkiseen levitykseen Suomen sarjakuvablogit-portaalissa.
Miksi nimenomaan sarjakuva? Mikä tekee sarjakuvasta sellaisen kerrontavälineen, että sillä on hyvä kuvata oman elämän ja arjen tärkeitä, ikäviä, puuduttavia tai innostavia asioita? Tämä blogi pohtii juuri sitä ja esittelee eri-ikäisten nuorten sarjakuvia ja ajatuksia, jotka ovat syntyneet Näkymättömät – nuorten digitarinat -hankkeen organisoimissa sarjakuvatyöpajoissa.
Sarjakuvan tai piirroksen jakaminen julkisesti tässä blogissa tekee nuoren näkyväksi – ja sitähän me kaikki oikeastaan kaipaamme.
