Näkymättömät-hankkeen viimeiset sarjakuvatyöpajat

Näkymättömät-hanke etenee hiljalleen kohti kevättä ja viimeisiä metrejä. Joulun tullessa on aika rauhoittua hetkeksi, mutta sitä ennen lyhyt katsaus hankkeen viimeiseen sarjakuvatyöpajaan, joka järjestettiin jälleen Uuraisilla yhteistyössä paikallisen Etsivän nuorisotyön kanssa.

Syys-lokakuun taitteeseen sijoittunut, kolmesta neljän tunnin sessiosta koostunut sarjakuvapaja laittoi tällä kertaa nuoret työskentelemään identiteettiin, tavoitteisiin ja vahvuuksiin liittyvien tehtävien parissa. Tehtäväkokonaisuuksiin kuului tehtävänantoja, jotka liittyivät hyvään ja huonoon päivään, omaan voimaeläimeen ja ärsyttävän asian personointiin, sekä omien tavoitteiden näkyväksi tekemiseen.

Työpajakokonaisuus sai nuoret työttömät pohtimaan oman elämänsä tienhaaraa, työnhakuhaaveitaan ja mahdollisia suuriakin muutoksia. Anna-Mari Mäenpää lähti liikkeelle omista tavoitteistaan alla olevassa sarjakuvassa. Minkä asian pitäisi omassa elämässä muuttua, jotta päästäisiin kohti haavetta?

© Anna-Mari Mäenpää

© Anna-Mari Mäenpää

© Anna-Mari Mäenpää

© Anna-Mari Mäenpää

© Anna-Mari Mäenpää

© Anna-Mari Mäenpää

Pahoittelut kuvien heikkolaatuisuudesta. Meillä ei ollut skanneria käytössä.

Räppiä ja sarjakuvaa Multamäen leirikeskuksessa

Toukokuun alussa 15 nuorta viettivät intensiivisen päivän Laukaan Multamäen leirikeskuksessa. Ohjelmassa oli räppiä ja sarjakuvaa eli luovaa työskentelyä kymmenestä iltakuuteen saakka. Sarjakuvatyöpajassa päästiin tutustumaan piirtämiseen erilaisten omakuvien, kansikuvien ja supersankareiden kautta. Vaikka päivä oli pitkä ja motivaatiota piti välillä kaivella, toteamukset ”tämä oli kivempaa kuin odotin”, ”oli aika mukavaa” ja ”en ole koskaan eläessäni keskittynyt mihinkään näin paljon” halkoivat hirsirakennuksen työtilan ilmaa.

Päivän aikana syntyi lukuisia teoksia, joita tässä esillä vain muutama – ja nekin nimettöminä. Suurin osa loistavista supersankareista painunee valitettavasti unholaan.
Kiinalaisen muotokuvan tuotoksia taiteilua rakkauden lähettiläs pottis

Kevään 2017 supersankareita esittelyssä

Hiljaisuudesta huolimatta Näkymättömät-hankkeen sarjakuvarintamalla on tapahtunut koko kevään ajan. Tässä tulevat ensimmäiset maistiaiset maaliskuussa pidetyistä intensiivisistä supersankarityöpajoista, joissa lähihoitajaopiskelijat pääsivät tutustumaan sarjakuvan kerrontakeinoihin ja kokeilemaan metodia hyödyntääkseen sitä mahdollisesti myös omassa työssä.

Tärkeimpiä supersankareiden ominaispiirteitä olivat hyvä mielen tuominen, läsnäolo ja välittäminen sekä luonnosta että eläimistä. Nuoret kokivat piirtämisen rentouttavaksi ja löysipä muutama siitä oikeasti menetelmän, jota soveltaa myös jatkossa.

(Suuret pahoittelut kuvien laadusta, jouduin skannaamisen sijaan valokuvaamaan suurimman osan töistä.)

Wazaa Pitsadani Rönsselimies Kuuntelija koiraprinsessa Alien

Omaelämäkerrallisia sarjakuvia Kristillisellä opistolla

Näkymättömät-hanke on heräillyt ansaitulta kesätauolta ja palannut töihin kirpakkaan syksyyn. Jyväskylän osatoteuttajat ehtivät jo järjestää ensimmäisen sarjakuvatyöpajakokonaisuuden – tällä kertaa paikkana oli Jyväskylän Kristillinen Opisto. Elo-syyskuun aikana toteutettu 25 tunnin mittainen, intensiivisen pitkiin päiviin pujotettu kurssi tarjosi nuorille sarjakuvan kerronnallisia keinoja itseilmaisuun. Omaelämäkerrallisen kurssin aikana syntyi niin omakuvia, pieniä ärsytyksen aiheita kuin myös hieman pidempää projektia.

Oman tyylin hakeminen ja vapaus tehdä siten, mikä tuntui hyvältä, nousivat tärkeiksi tavoiksi työskennellä. Menneisyyden pohtiminen oli paikoitellen haikeaa, mutta myös terapeuttista. Välillä inspiraatiota piti hakea, välillä se rynnisti tuulispäänä paikalle ja unohti ajankulun.

Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joskus se tarvitsee tekstiä tuekseen.

Menneisyys ja nykyisyys - ikäeroa viisi vuotta. © Tarsa Tuittunen.

Menneisyys ja nykyisyys – ikäeroa viisi vuotta. © Tarsa Tuittunen.

#Runoselfiestä sarjakuvaksi. © Tarsa Tuittunen

#Runoselfiestä sarjakuvaksi. © Tarsa Tuittunen

Supersankarin parantavat kädet. © Seija Koikkalainen

Supersankarin parantavat kädet. © Seija Koikkalainen

Supersankari tekee superpuhdasta jälkeä. © Raaja

Supersankari tekee superpuhdasta jälkeä. © Raaja

Pienen kanan ketutus. © Raaja

Pienen kanan ketutus. © Raaja

Me ollaan sankareita kaikki

Sarjakuvakurssien päätyttyä olen keskittynyt Näkymättömät-hankkeen puitteissa intensiivisiin työpajoihin, joiden teemana on ollut supersankarit. Kävimme aihetta lyhyesti läpi jo kummallakin kurssilla, mutta intensiivisissä työpajoissa on ollut mahdollista keskittyä laajemmin oman osaamisen tunnistamiseen ja supersankarin ideoimiseen. Kolmen eri työpajan aikana olen teettänyt 37 nuorella omanlaisensa supersankarin. Joskus supervoimaa on pitänyt hakea kauempaa, joskus se on löytynyt omasta arjesta. Tärkeintä on ollut se, että jokainen on tuottanut jotain, pohtinut ja ehkä ymmärtänyt, ettei sillä koulun kuvaamataidon numerolla oikeastaan ole mitään merkitystä. Pääasia on tarinalla ja omalla näkemyksellä.

Tässä muutamia tilannekuvia töistä ja niiden syntyprosesseista.

WP_20160413_14_50_55_ProWP_20160413_14_50_24_Pro WP_20160413_14_49_07_Pro InstagramCapture_f00bc2e9-9474-421e-8b3c-2b0eded39e52 WP_20160412_13_02_15_Pro InstagramCapture_4bfc8445-75cb-4c36-8fd5-9dcb6ace2493 WP_20160412_13_01_09_Pro WP_20160409_11_34_36_Pro WP_20160413_14_56_04_Pro WP_20160413_14_54_18_Pro

Kansikuvan kertomaa: ”Kaiken tämän keskellä”

Vaikka sarjakuvatyöpajat ovat virallisesti päättyneet, projektit elävät kurssilaisten mielessä, saavat muotoa ja lihaa luiden ympärille. Kaikki eivät ehtineet viimeistellä ajatuksiaan ja prosessiaan viivoiksi paperille, mutta jotain on kuitenkin syntynyt: idean aihio, kansikuva, joka kertoo niin paljon.

Toivottavasti saamme lukea Trollipoppari-nimimerkin valmiin sarjakuvan tulevaisuudessa. Se kuulostaa sellaiselta, johon jokaisen nuoren tulisi tutustua.

© Trollipoppari

© Trollipoppari

”Kaiken tämän keskellä” on myös työpajojen ensimmäinen sarjakuva, joka on tehty tietokoneella.

Lopputöiden iloa: Cherray

Päättyneiden sarjakuvatyöpajojen tavoitteena oli antaa nuorille työvälineitä ja ideoita oman, laajemman sarjakuvan suunnitteluun ja toteutukseen. Sen aihe ja toteutustapa olivat vapaasti tekijöiden valittavissa, eikä työn tarvinnut olla valmis ja viimeistelty kurssin päättyessä. Töiden pituuskin vaihteli yhden A3:n ja useamman A4:n välillä.

Esitin kurssien päätyttyä toiveen, että mahdollisimman moni voisi lähettää valmiin sarjakuvansa minulle joko skannattuna tai valokuvattuna, jotta sen saisi näytille blogiin. Tässä niistä ensimmäinen. Nimimerkin ”egeart” tekemä Cherray, jonka taiteilija oli aloittanut jo ennen kurssia ja päätti viimeistellä sen osana sarjakuvakurssia.

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

Voimaeläin avuksi vaikeisiin tilanteisiin

Voimaeläin-käsite on peräisin erilaisista luonnonuskonnoista. Sitä on pidetty henkisenä oppaana tai sielun eläimellisenä puolena. Määrittelyt vaihtelevat ja nykyisin kyseessä ajatellaan olevan enemmänkin identiteettiä tukeva ilmiö, joka ei sen kummemmin liity mihinkään määriteltyyn uskontoon.

Netti on pullollaan erilaisia voimaeläin-sivustoja ja -harjoituksia ja olen niitä itsekin teettänyt muun muassa sanataiteen tunneilla. Sarjakuvaharjoitukseksi voimaeläin on varsin sopiva, sillä ihmisten piirtäminen eläiminä ja eläinsymboliikka on sarjakuville varsin ominainen kerrontatapa, minkä voi huomata jo lukuisten eläinsarjakuvien määrästä.

Käsittelimme voimaeläinten avulla varsin haasteellisia aiheita, joista jokainen sai valita itse tavan, jolla tehtävänannon toteuttaa. Aiheena oli käsitellä jotain itseen kohdistunutta ikävää tapahtumaa, joka on jäänyt mieleen. Tapahtumasta piirrettiin sarjakuva, jossa voimaeläin tulee mukaan ja muuttaa tilanteen negatiivisesta jollain tavalla voimauttavaksi – sanoo esimerkiksi kiusaajalle suorat sanat.

© Trollipoppari

© Trollipoppari

Voimaeläimistä lisää esimerkiksi täältä.