Omaelämäkerrallisia sarjakuvia Kristillisellä opistolla

Näkymättömät-hanke on heräillyt ansaitulta kesätauolta ja palannut töihin kirpakkaan syksyyn. Jyväskylän osatoteuttajat ehtivät jo järjestää ensimmäisen sarjakuvatyöpajakokonaisuuden – tällä kertaa paikkana oli Jyväskylän Kristillinen Opisto. Elo-syyskuun aikana toteutettu 25 tunnin mittainen, intensiivisen pitkiin päiviin pujotettu kurssi tarjosi nuorille sarjakuvan kerronnallisia keinoja itseilmaisuun. Omaelämäkerrallisen kurssin aikana syntyi niin omakuvia, pieniä ärsytyksen aiheita kuin myös hieman pidempää projektia.

Oman tyylin hakeminen ja vapaus tehdä siten, mikä tuntui hyvältä, nousivat tärkeiksi tavoiksi työskennellä. Menneisyyden pohtiminen oli paikoitellen haikeaa, mutta myös terapeuttista. Välillä inspiraatiota piti hakea, välillä se rynnisti tuulispäänä paikalle ja unohti ajankulun.

Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joskus se tarvitsee tekstiä tuekseen.

Menneisyys ja nykyisyys - ikäeroa viisi vuotta. © Tarsa Tuittunen.

Menneisyys ja nykyisyys – ikäeroa viisi vuotta. © Tarsa Tuittunen.

#Runoselfiestä sarjakuvaksi. © Tarsa Tuittunen

#Runoselfiestä sarjakuvaksi. © Tarsa Tuittunen

Supersankarin parantavat kädet. © Seija Koikkalainen

Supersankarin parantavat kädet. © Seija Koikkalainen

Supersankari tekee superpuhdasta jälkeä. © Raaja

Supersankari tekee superpuhdasta jälkeä. © Raaja

Pienen kanan ketutus. © Raaja

Pienen kanan ketutus. © Raaja

Me ollaan sankareita kaikki

Sarjakuvakurssien päätyttyä olen keskittynyt Näkymättömät-hankkeen puitteissa intensiivisiin työpajoihin, joiden teemana on ollut supersankarit. Kävimme aihetta lyhyesti läpi jo kummallakin kurssilla, mutta intensiivisissä työpajoissa on ollut mahdollista keskittyä laajemmin oman osaamisen tunnistamiseen ja supersankarin ideoimiseen. Kolmen eri työpajan aikana olen teettänyt 37 nuorella omanlaisensa supersankarin. Joskus supervoimaa on pitänyt hakea kauempaa, joskus se on löytynyt omasta arjesta. Tärkeintä on ollut se, että jokainen on tuottanut jotain, pohtinut ja ehkä ymmärtänyt, ettei sillä koulun kuvaamataidon numerolla oikeastaan ole mitään merkitystä. Pääasia on tarinalla ja omalla näkemyksellä.

Tässä muutamia tilannekuvia töistä ja niiden syntyprosesseista.

WP_20160413_14_50_55_ProWP_20160413_14_50_24_Pro WP_20160413_14_49_07_Pro InstagramCapture_f00bc2e9-9474-421e-8b3c-2b0eded39e52 WP_20160412_13_02_15_Pro InstagramCapture_4bfc8445-75cb-4c36-8fd5-9dcb6ace2493 WP_20160412_13_01_09_Pro WP_20160409_11_34_36_Pro WP_20160413_14_56_04_Pro WP_20160413_14_54_18_Pro

Kansikuvan kertomaa: ”Kaiken tämän keskellä”

Vaikka sarjakuvatyöpajat ovat virallisesti päättyneet, projektit elävät kurssilaisten mielessä, saavat muotoa ja lihaa luiden ympärille. Kaikki eivät ehtineet viimeistellä ajatuksiaan ja prosessiaan viivoiksi paperille, mutta jotain on kuitenkin syntynyt: idean aihio, kansikuva, joka kertoo niin paljon.

Toivottavasti saamme lukea Trollipoppari-nimimerkin valmiin sarjakuvan tulevaisuudessa. Se kuulostaa sellaiselta, johon jokaisen nuoren tulisi tutustua.

© Trollipoppari

© Trollipoppari

”Kaiken tämän keskellä” on myös työpajojen ensimmäinen sarjakuva, joka on tehty tietokoneella.

Lopputöiden iloa: Cherray

Päättyneiden sarjakuvatyöpajojen tavoitteena oli antaa nuorille työvälineitä ja ideoita oman, laajemman sarjakuvan suunnitteluun ja toteutukseen. Sen aihe ja toteutustapa olivat vapaasti tekijöiden valittavissa, eikä työn tarvinnut olla valmis ja viimeistelty kurssin päättyessä. Töiden pituuskin vaihteli yhden A3:n ja useamman A4:n välillä.

Esitin kurssien päätyttyä toiveen, että mahdollisimman moni voisi lähettää valmiin sarjakuvansa minulle joko skannattuna tai valokuvattuna, jotta sen saisi näytille blogiin. Tässä niistä ensimmäinen. Nimimerkin ”egeart” tekemä Cherray, jonka taiteilija oli aloittanut jo ennen kurssia ja päätti viimeistellä sen osana sarjakuvakurssia.

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

© egeart

Voimaeläin avuksi vaikeisiin tilanteisiin

Voimaeläin-käsite on peräisin erilaisista luonnonuskonnoista. Sitä on pidetty henkisenä oppaana tai sielun eläimellisenä puolena. Määrittelyt vaihtelevat ja nykyisin kyseessä ajatellaan olevan enemmänkin identiteettiä tukeva ilmiö, joka ei sen kummemmin liity mihinkään määriteltyyn uskontoon.

Netti on pullollaan erilaisia voimaeläin-sivustoja ja -harjoituksia ja olen niitä itsekin teettänyt muun muassa sanataiteen tunneilla. Sarjakuvaharjoitukseksi voimaeläin on varsin sopiva, sillä ihmisten piirtäminen eläiminä ja eläinsymboliikka on sarjakuville varsin ominainen kerrontatapa, minkä voi huomata jo lukuisten eläinsarjakuvien määrästä.

Käsittelimme voimaeläinten avulla varsin haasteellisia aiheita, joista jokainen sai valita itse tavan, jolla tehtävänannon toteuttaa. Aiheena oli käsitellä jotain itseen kohdistunutta ikävää tapahtumaa, joka on jäänyt mieleen. Tapahtumasta piirrettiin sarjakuva, jossa voimaeläin tulee mukaan ja muuttaa tilanteen negatiivisesta jollain tavalla voimauttavaksi – sanoo esimerkiksi kiusaajalle suorat sanat.

© Trollipoppari

© Trollipoppari

Voimaeläimistä lisää esimerkiksi täältä.

Kuvapareja ja siirtymiä

Sarjakuvatutkijoiden keskuudessa on edelleen jonkin verran erimielisyyksiä siitä, onko yhden ruudun ”sarjakuva” oikeastaan sarjakuva, koska ilmaisumuoto vaatii sarjallisuutta. Kahdesta peräkkäisestä, toisiinsa suhteessa olevasta ruudusta ollaan kuitenkin yhtä mieltä. Näkymättömät-hankkeen sarjakuvatyöpajoissa on tehty erilaisia kuva- ja ruutupareja niin tuntien pääharjoituksena kuin myös pieninä orientaatiotehtävinä. Olen koonnut tähän postaukseen joitakin esimerkkejä erilaisista kuvapareista ja niiden välisistä siirtymisistä. Jotkin työt liittyvät aiemmin esiteltyihin tehtävänantoihin, toiset ovat viimeisimmältä, kurssin päättäneeltä kerralta.

© Kaisa Nikku

© Kaisa Nikku

Ensimmäinen kotitehtävä oli kuvata menneisyyden itse viisi vuotta sitten ja tämänhetkinen minä. Näistä tehtiin kuvapareja, jotka olivat suhteessa keskenään tekijän valitsemalla tavalla.

© Kaisa Nikku

© Kaisa Nikku

Toisen ryhmän kanssa kokeilimme myös seitsemän kuolemansynnin ja neljän kardinaalihyveen muokkaamista kuvapareiksi. Tehtävänannon idea oli luoda nimenomaan ruutupari, jossa personoidut hahmot ylittävät ruudun reunoja.

© Matias Pehkonen

© Matias Pehkonen

Viimeisen, kurssin päättäneen tapaamisen alkuun annoin jokaisen valita pöydällä olevista DiXit-korteista sen, joka eniten siinä hetkessä viehättää, ja piirtää kuvalle valitsemallaan tavalla pari. Yllä olevassa kuvassa on Matiaksen piirtämä lyijykynämies, joka syntyi pariksi paperista kootulle miehelle.

DiXit-kortit inspiroivat sarjakuvapajailijoita sekä symboliseen siirtymään kortin ja piirroksen välillä että ajallisen jatkumon hahmotteluun, kuten alla olevista esimerkeistä voi huomata.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Naamioiden symboliikkaa.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Muurahainen päihittää kilpailijansa.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Putoamisen päätös.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Mitä munista syntyykään?

Erilaiset kuvakortit ovat äärimmäisen hyviä inspiraationlähteitä niin piirtämiseen kuin kirjoittamiseen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Noppainspiraatiota

Kuva: Katja Kontturi

Kuva: Katja Kontturi

Olen aiemmin käyttänyt Roryn tarinanoppia lasten sanataideopetuksessa. Mutta miksi niitä ei voisi hyödyntää myös sarjakuvakurssilla? Ostin juuri uuden Muumi-teemaisen noppasetin ja pitihän ne ajaa sisään. Laitoin sarjakuvakurssilaiset orientoitumaan piirtämiseen: jokainen heitti noppaa 1-3 kertaa ja piirsi niiden pohjalta vapaasti assosioiden ruudun tai lyhyen stripin. Nopat koettiin kaikin puolin virkistäväksi vaihteluksi ja kuvien pohjalta piirtäminen varsin intuitiiviseksi. Muumi-hahmot itsessään ovat kaikille tuttuja ja rakastettuja, että niitäkin on helppo käyttää kuvan aiheena, jos mitään muuta ei mieleen putkahtaisikaan.

© IroniaMies

© IroniaMies

© Trollipoppari

© Trollipoppari

Runosta luonnonilmiöksi

Toinen Näkymättömät-hankkeen sarjakuvatyöpajoista oli hiihtoloman ajan tauolla, mikä mahdollisti itsenäisen työskentelyn ja pienen kotitehtävän. Tehtävänantona oli ”Mikä luonnonilmiö olisit?”, jonka pohjalta nuoret kirjoittivat japanilaista runoutta: valittavana oli lyhyempi haiku tai hieman pidempi tanka-runo. Nämä runomitat ovat siitä kiitollisia, että niiden sallittu tavumäärä toimii oivana rajoittimena: rajat antavat turvaa ja samalla pakottavat pohtimaan synonyymeja ja kiertoilmauksia, jotta haluttu ilmaisu saadaan mahtumaan annetun tavurajan sisälle.

Runojen pohjalta työstettiin sitten niin sanottu ”splash page” eli koko sivun ruutu vapaavalintaisella tyylillä, mutta niin, että runo sovitettiin osaksi ruudun sommittelua. Ja tällaisia luonnonilmiöitä sarjakuvapajassa esiintyi:

© Emmi Uusitalo

© Emmi Uusitalo

© Matias Pehkonen

© Matias Pehkonen

© Kaisa Nikku

© Kaisa Nikku